Mitä itseohjautuvuus edellyttää johtamiselta?
Alkusanat
Itseohjautuvuudesta ja sen tarpeesta työelämässä on nyt puhuttu jo vuosia. Pandemia-aika lisäsi tarvetta tähänkin työelämän uuteen normaaliin kertaheitolla ja tuntuvasti. Yksilön tulee selviytyä työtehtävistään usein hyvinkin itsenäisesti. Myös tiimien olisi suotavaa selviytyä töiden organisoinnista ja asioiden priorisoinnista ilman jatkuvaa esihenkilön tai ”pomon” puuttumista.
Parhaimmillaan tilanne onkin tavoiteltava ja hyödyllinen kaikkien osapuolten kannalta: kun tiimit toimivat itseohjautuvasti, on mahdollista reagoida asiakkaan tarpeisiin nopeasti, esihenkilöiden työkuorma kevenee ja yksittäiset asiantuntijat voivat saavuttaa suuremman sisäisen motivaation.
Itseohjautuvuus on joskus nähty synonyyminä myös sille, että hankkiudutaan eroon koko pomoportaasta ja haetaan tekemiseen uutta virtaa ja tehoja aivan uudenlaisilla organisoitumisen tavoilla. Kokeilujen kautta on voitu päätyä siihen, ettei tämäkään ihan toimi, vaan voidakseen työssään hyvin, ihmiset tarvitsevat tukea esihenkilöltä (kts. esim. Tanja Lappi: Eroon työuupumuksesta, 2022). Itsekin edustan sitä koulukuntaa, joka uskoo johtajuuteen ja selkeään roolitukseen ja siihen, että jokaisella tulee olla organisaatiossa nimetty oma tukihenkilö, oli tämän nimike sitten esimies tai -nainen, koutsi, development leader tai joku muu.
Miten siis päästään eteenpäin ja lisätään itseohjautuvuutta organisaatioon, vaikka radikaaleimpia pomojen karsintaharjoituksia ei olisi tarkoitus tehdäkään? Mitä itseohjautuvuus käytännössä edellyttää toteutuakseen?
Tarkastelen asiaa ennen kaikkea organisaation johdon ja esihenkilöiden näkökulmasta. Muutos ei nimittäin lähde liikkeelle ennen kuin johtajat ovat siihen valmiita ja sallivat murroksen tapahtuvan. Tämä, kuten kaikki merkittävät muutokset, vaatii alkuvaiheessa paljon energiaa ja panostuksia. Onko oma organisaatiosi jo valmis itseohjautuvuuteen?
1. Tavoitteiden pitää olla kristallinkirkkaat
Itseohjautuvasti toimivan tiimin täytyy tarkasti tietää, mitä työssä tavoitellaan ja mihin suuntaan pyritään. Tämän lisäksi tietysti toiminnan tarkoitus pitää olla selvillä. Mitä arvoa asiakkaalle pyritään tuottamaan? Mistä tiedetään, että siinä onnistutaan? Tavoitteiden rinnalle tarvitaan objektiiviset mittarit, joilla niiden toteutuminen todennetaan. On myös selvää, että tiimillä itsellään täytyy olla esteetön ja jatkuva pääsy mittareihin ja niiden tuottamaan dataan. Vanhanaikainen ”johdon raportointi” täytyy jo unohtaa. Sen tilalle otetaan järjestelmä, jossa kaikki näkevät jatkuvasti missä mennään, kuten pelikentällä tilanne nähdään tulostaulusta.
2. Roolien tulee olla selvät ja kaikkien tiedossa
On tunnistettava, mitä rooleja toiminnassa tarvitaan, ja lisäksi jokaisen pitää tuntea oma paikkansa pelikentällä. Itse ajattelen niin, että jokaiselle voidaan määrittää rooli suhteessa kaikkiin organisaation tehtäviin. Esimerkiksi taloushallinto ei välttämättä kuulu yrityksessä jokaisen kontolle, mutta jokaisella on siinäkin asiassa rooli, vähintäänkin matka- ja kululaskujen tekijänä sekä työajan raportoijana. Kussakin roolissa tarvittava osaaminen ja suoriutumisen taso voidaan määrittää, ja jokaisen yksilön onnistuminen arvioida suhteessa näihin. Tämä vaihe vaatii aluksi paljon työtä ja ponnekkuutta johdon ja HR:n edustajilta, mutta kun rooli- ja osaamismäärittelyt on tehty, niistä tulee vahvasti ohjaavia työkaluja koko organisaatiolle.
3. Osaaminen on saatava itseohjautumisen mahdollistavalle tasolle
Tämä voi edellyttää perehdyttämistä uudenlaisiin tehtäviin ja vastuisiin, jotka aiemmin olivat pomojen heiniä – esimerkiksi työvuorolistojen laatiminen, asiakasreklamaatioiden hoitaminen, palautteen antaminen tiimin jäsenille jne. Oman itsensä johtamisen taidot, retoriikka eli puheoppi, neuvottelu- ja myyntitaidot – monet työelämän edellyttämistä taidoista ovat sellaisia, joita tutkintoon ei välttämättä sisältynyt, vaan ne pitää työelämässä hankkia. Onneksi kuitenkin kaikki nämä ovat opittavissa. Johdon ja esihenkilöiden tulee kuitenkin uskaltaa ottaa tämä askel – ties mitä johdettavat sitten keksivät, kun oppivat itsekin johtamaan, argumentoimaan ja viemään asioita eteenpäin!
4. Kuuntelu on yksi tärkeimpiä johtajilta edellytettäviä taitoja
Kuuntelun taito on yllättävän vaikea hallita sen korkeimmalla tasolla, toisen aidossa kuulemisessa ja ymmärtämisessä. Tässä kohtaa johdon ja esihenkilöiden voi olla tarpeen itsekin palata oppijan penkille harjoittelemaan. Laadukasta kuuntelua voi hyvin tehdä myös etänä, mutta se vaatii ehkä toisenlaisia taitoja ja keinoja kuin samassa tilassa istuessa. Ilman kuuntelua ei itseohjautuvuudesta kuitenkaan ole paljoakaan hyötyä, eikä se aidosti pääse toteutumaan, ellei johtaja siirry kertojasta kuuntelijan roolin.
5. Vastuut ja valtuudet
Viimeiseksi, vastuut ja valtuudet tulee aidosti antaa niille, joilta itseohjautuvuutta vaaditaan – ja ne pitää uskaltaa ottaa vastaan. Muutenhan uusi johtamisen malli on vain keisari uusissa vaatteissaan. Vastuulla tässä yhteydessä voidaan tarkoittaa myös täyden vastuun ottamista omasta tilanteesta ja työuran etenemisestä: esimerkiksi jos ajan myötä omat työtehtävät ja roolit eivät enää vastaakaan omaa osaamista, taipumuksia tai työkuntoa.
Työnantaja voisi tällaisessa tilanteessa auttaa itseohjautuvaa henkilöä eteenpäin tarjoamalla ura-coachingia jo työsuhteen aikana, ei vasta sitten kun tiet jo erkanevat esim. muutosneuvottelujen tuloksena. Uusi suunta voi silloin löytyä joko nykyisen organisaation sisältä tai sen ulkopuolelta. Tärkeintä on se, että jokaisessa tehtävässä ollaan täydellä sydämellä ja omasta vapaasta tahdosta.