Toiminimen verovähennykset - Vähennä ainakin nämä 10 olennaista kulua
Mitä verovähennys tarkoittaa?
Verovähennys tarkoittaa kulua, joka sinulla on oikeus vähentää verotettavasta tulostasi. Verovähennys siis pienentää sitä summaa, josta joudut maksamaan veroja. Tällöin tietysti myös maksettavaksesi tulevan veron määrä vähenee.
Vähennettäviä kuluja ovat pääsääntöisesti ne elinkeinotoiminnan menot, jotka liittyvät tulon hankintaan ja säilyttämiseen. Yksityismenoja ei voi vähentää yrityksesi kuluna. Muista, että yrityksesi kuluihin liittyvät sopimukset on tehtävä yrityksesi nimiin.
1. Toimistotarvikkeet, työkalut ja pienhankinnat
Yrittäjän työhuoneesta voi usein löytyä iso kasa paperipinoja, kirjekuoria, kansioita, kyniä sekä muita arkipäiväisiä toimistotarvikkeita. Jos tarvikkeet on hankittu yrityksen käyttöön, niistä aiheutuvat kulut ovat verotuksessa aina vähennyskelpoisia.
Toimistotarvikkeiden lisäksi yrittäjän ostoslistalle kertyy paljon muunkinlaisia liiketoiminnassa tarvittavia työkaluja, välineitä ja tavaroita.
Lain mukaan kerralla kuluksi voidaan vähentää hankintahetkellään sellainen käyttöomaisuus, jonka
- todennäköinen käyttöikä on enintään kolme vuotta (ns. lyhytikäinen käyttöomaisuus), tai
- hankintameno on korkeintaan 1 200 euroa (alv 0 %), jolloin kyseessä on pienhankinta.
Jos ostat elinkeinotoimintasi käyttöön ns. lyhytikäistä käyttöomaisuutta, niissä ei ole euromääräistä rajaa, mutta enintään kolmen vuoden käyttöikä pitää pystyä osoittamaan. Esimerkiksi ravintoloissa tällaisina hankintoina voidaan pitää astiastojen hankintoja. Myös tietokoneita ja puhelimia voidaan pitää lyhytikäisinä hankintoina, jos pienhankintaa koskeva säännös ei euromäärärajoituksen takia sovellu.
Yrityskäyttöön ostetut tulostimet ja kannettavat tietokoneet ovat hyviä esimerkkejä monen yksinyrittäjän tekemistä pienhankinnoista. Ota kuitenkin huomioon, että verovuoden aikana pienhankintoina saa vähentää enintään 3 600 euroa.
Lisäksi isompien investointien, kuten laitteiden ja kaluston, hankintakustannukset voidaan vähentää useamman vuoden ajan niin sanottuina poistoina. Tämä tarkoittaa, että käyttöomaisuuden hankintamenot, jotka ylittävät pienhankintojen rajan (1 200 euroa), jaetaan usealle vuodelle. Poistot mahdollistavat sen, että voit tasaisesti vähentää merkittävien investointien kustannuksia verotettavasta tulostasi, mikä parantaa yrityksesi kassavirtaa ja taloudellista tilannetta. On tärkeää pitää kirjaa kaikista lainoista, koroista ja poistosta, jotta voit hyödyntää nämä verovähennykset tehokkaasti.
2. Tietokoneohjelmistot ja verkkopalvelut
Moni yrittäjä luottaa ilmaisiin ohjelmistoihin, mutta paljon on myös heitä, jotka laajentavat käyttöoikeutta hankkimalla maksullisia lisenssejä. Liiketoimintaan käytettävien ohjelmistojen lisenssiostot ovat vähennyskelpoisia kuluja, kuten myös esimerkiksi yrityksen kotisivujen palvelin- ja domainmaksut.
Myös liiketoimintaan liittyvät puhelin- ja nettimaksut voi vähentää, vaikkakin työ- ja yksityiskäytön jaottelu ei aina ole täysin ongelmatonta. Yksityiskäytön osuutta ei voi vähentää yrityksen kuluna. Asiasta kannattaakin keskustella oman kirjanpitäjän kanssa.
3. Markkinointimenot
Markkinointi voi tarkoittaa toiminimiyrittäjälle niin lehti-ilmoitusta kuin mainostoimiston kautta hankittua digi- tai hakusanamainontaa (esim. Google). Sosiaalisen median alustoilta, kuten Meta, LinkedIn ja TikTok, hankittujen näkyvyyspalveluiden kulut voidaan myös laskea mainoskuluiksi.
Oli kampanjointi suunnattu nykyisille tai uusille asiakkaille, mainontakulut ovat pääsääntöisesti vähennyskelpoisia. Myös tavanomaisista mainoslahjoista tai mainostilaisuuksista koituvat menot lasketaan vähennyskelpoisten menojen joukkoon.
4. Edustusmenot
Yrityksen edustusmenoista voi verotuksessa vähentää 50 %. Huomaa, että alv-vähennyskelpoisuutta edustuskuluilla ei kuitenkaan ole.
Edustusmenoiksi lasketaan kulut, jotka liittyvät asiakkaisiin tai liiketuttaviin kohdistuviin vieraanvaraisuuden tai huomaavaisuuden osoittamiseen.
Käytännössä tämä tarkoittaa yleensä esimerkiksi edustuslahjoja, ravintolamenoja, tarjoiluja tai tilavuokria. Edustuskulu suuntautuu aina yrityksen ulkopuolelle. Edustuskulun ja markkinointikulun ero on joskus hankala erottaa.
Edustus- ja markkinointikulut ovat molemmat yrityksen kuluja, mutta niiden tarkoitus ja luonteenpiirteet eroavat merkittävästi toisistaan. Edustuskulut liittyvät suoraan asiakassuhteiden ylläpitämiseen ja vahvistamiseen. Ne sisältävät kulut, jotka aiheutuvat vieraanvaraisuudesta tai huomionosoituksista asiakkaiden tai liiketuttavien suuntaan, kuten ravintolaillalliset, liiketapahtumat ja lahjat asiakkaille. Verotuksessa edustuskuluista voi vähentää vain 50 %, ja arvonlisäverovähennys ei ole mahdollinen.
Toisaalta markkinointikulut liittyvät yrityksen tuotteiden tai palveluiden mainontaan, ja myynnin edistämiseen. Tavoitteena on laajempi asiakaskunta ja näkyvyyden lisääminen. Esimerkkejä markkinointikuluista ovat mainoskampanjat, verkkosivuston ylläpito, sosiaalisen median mainokset sekä printtimainonta. Markkinointikulut ovat yleensä kokonaan vähennyskelpoisia verotuksessa, mukaan lukien mahdolliset arvonlisäverovähennykset.
Yhteenvetona voidaan todeta, että edustuskulut keskittyvät suhteiden vahvistamiseen, kun taas markkinointikulut tähtäävät näkyvyyden ja myynnin lisäämiseen.
5. Toiminimen toimitilakulut
Läheskään kaikilla yksinyrittäjillä ei ole käytössään erillisiä toimitiloja, vaan työskentely tapahtuu omassa asunnossa. Tällöin yrittäjä on oikeutettu vähennyksiin joko työtilan todellisten kulujen tai Verohallinnon vahvistaman kaavamaisen euromääräisen työhuonevähennyksen mukaisesti.
Työhuonevähennys tehdään yrittäjän henkilökohtaisella veroilmoituksella. Todellisten kulujen perusteella tehtävä vähennys ilmoitetaan yrityksen veroilmoituksella. Jotta vähennys voidaan tehdä todellisten kulujen perusteella, kulut pitää pystyä luotettavasti esittämään.
Verotuksessa ratkaisu työhuonevähennyksen ja todellisten kulujen vähentämisen välillä tehdään kokonaistilanteen arviointina. Ratkaisuun vaikuttaa mm. liikevaihdon suuruus eli toiminnan laajuus, toimiala, asunnossa asuvien henkilöiden lukumäärä ja asunnon sekä työhuoneen pinta-ala.
Jos verotuksessa vähennetään oman asunnon käytön todelliset kustannukset (mm. vuokra, sähkö, vesi jne.), vähennyksen voi laskea esimerkiksi työtilan tai -huoneen pinta-alaan suhteutettuna. Jos työhuone siis vie esimerkiksi 20 neliötä yhteensä 100 neliön asunnosta, vähentää voi 20 % asunnon kuluista.
Verohallinnon ohjeesta Työtilan vuokra – työtilan kulut liikkeen- tai ammatinharjoittajan verotuksessa löytyy tarkempaa tietoa vähennyksestä.
6. Toiminimen autokulujen vähentäminen
Elinkeinotoimintaan liittyvät autoilukulut ovat vähennyskelpoisia elinkeinotoiminnan tuloista. Vähennykset tehdään joko kirjanpidossa tai lisävähennyksenä veroilmoituksella (kilometrikorvaukset) sen mukaan, millaisiin ajoihin autoa on käytetty.
Toiminimiyrittäjän näkökulmasta autokulujen vähentämisessä olennaisin kysymys on se, kuinka suuri osuus ajoista on elinkeinotoimintaan liittyviä. Ajoista on syytä tehdä huolellinen selvitys ajopäiväkirjaan.
Mikäli alle puolet vuoden aikana ajetuista kilometreistä on työajoja, kuuluu auto verotuksessa yksityistalouteen. Tällöin yksinkertaisin tapa on vähentää veroilmoituksella yritystoiminnan ajoista verovapaan kilometrikorvauksen suuruinen määrä lisävähennyksenä. Jos kirjanpidossa on auton kuluja, lisävähennystä pienennetään vastaavalla määrällä.
Yksityisajojen kuluja ei voi vähentää.
Jos yli puolet vuoden aikana kertyneistä kilometreistä on työajoja, kulkuneuvo katsotaan yrityksen elinkeinotoiminnan käyttöomaisuudeksi. Tällöin vähennetään autosta koituvista kuluista (mm. polttoaineet, poistot, vakuutukset ja huollot) suhteellinen osuus toiminimen veroilmoituksella.
Yksityis- ja työajojen määrään liittyviä laskelmia tehdessä on syytä ottaa huomioon, että matkat kodin ja työpaikan välillä lasketaan yksityisajoiksi.
Arvonlisäveron kannalta ajoneuvon hankintaan, käyttöön ja myyntiin liittyy paljon rajoituksia. Näistä rajoituksista sekä autokulujen vähentämisestä löytyy lisätietoa Verohallinnon verkkosivuilta.
7. Entäs työvaatteiden vähennysoikeus?
Työvaatteiden vähennyskelpoisuus verotuksessa riippuu täysin siitä, millaista työtä teet. Pääsääntöisesti oikeus verovähennykseen syntyy, mikäli vaatteita ei voi käyttää muualla kuin töissä.
Vaikka joutuisit työssäsi edustamaan, et voi laittaa ostamaasi pikkutakkia tai jakkupukua toiminimesi kuluksi – ne ovat vaatteita, joita voisit hyvin käyttää muuallakin kuin työssä. Sen sijaan erilaisten suoja-asujen, haalareiden tai työturvallisuuskenkien osalta tilanne on tietysti toinen.
8. Koulutusmenot
Jos osallistut yritystoimintasi tai ammattiosaamisesi kehittämiseen tai päivittämiseen liittyviin kursseihin tai koulutuksiin, voit vähentää niistä aiheutuvat kulut verotuksessa. Tämä kattaa sekä kurssimaksut että mahdolliset matkakulut. Voit myös vähentää tällaiseen koulutukseen liittyvien opintomateriaalien, kuten kirjojen ja oppimateriaalien, hankintakustannukset.
Koulutusmenojen hyödyntäminen verovähennyksinä ei ainoastaan vähennä verotettavaa tuloasi, vaan se myös edistää ammatillista kehittymistäsi ja kilpailukykyäsi markkinoilla.
Voit lukea Verohallinnon sivujen Yksityisen elinkeinonharjoittajan koulutuskustannukset -ohjeesta lisätietoja.
9. Korkokulut
Mikäli yrityksesi on ottanut lainaa toimintasi rahoittamiseksi, sinulla on mahdollisuus vähentää lainan korkokulut verotuksessa. Tämä sääntö koskee muun muassa yrityslainoja sekä luottokorttivelkaa, joka on syntynyt elinkeinotoimintaan liittyvistä hankinnoista. Yksityisnostojen rahoittamiseksi nostetun lainan osalta ei korkokuluja voi kuitenkaan vähentää.
10. Muita toiminimen verovähennyksiä
Edellä mainittujen lisäksi yrittäjälle voi kertyä vähennettävää muun muassa
- kirjanpitokulut – mukaan lukien Accountorin kirjanpitopalvelut,
- ammattikirjallisuus ja alan lehdet,
- YEL-vakuutuksesta ja maksuista,
- yrityksen perustamismenoista,
- omaan toimialaan liittyvien järjestöjen jäsenmaksuista
- matkakuluista,
- työterveyshuollosta jne.
Huomioithan, että verovähennyksiin liittyvä lainsäädäntö sisältää monia poikkeuksia. Muista säilyttää kaikki kuitit ja asiakirjat mahdollisia tarkastuksia varten.